Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

 Ounasrinneprojektista tähän päivään
25.08.2013 11:48 | Päivi Salminen

Ounasrinnepäivä 24.8.2013

 

Päivi Salminen

Lähiövastaava Ounasrinteen lähiöprojektissa 1996-1999

 

 

Hyvä Ounarinne-päivän juhlaväki, Ounasrinteellä asuvat ja muualta tänne tänään tulleet!

Olin kovasti iloinen ja otettu kun Portin Jaska pyysi minua tänne  muistelemaan Ounasrinteen lähiöprojektia.  Projekti oli monella tavalla yksi hienoimpia ja hankalimpia kokemuksia elämässäni. 

Hieman kauhistuin kun näin otsikon, ja että että minun pitäisi  ilmeisesti osata kuljettaa ajatus 90-luvulta  tämän päivän Ounasrinteeseen. Olenhan ollut tässä välissä ihan muualla Utsjoella ja Vesisaaressa ja nytkin jutaan pohjoisilla alueilla milloin Rovaniemellä, milloin Muoniossa.  Vaikka olenkin yrittänyt seurata kuulumisia Ounasrinteeltä, kovin hyvin perillä ole siitä mitä on tapahtunut.

Täällä on kovin paljon outoja kasvoja ja veikkaan että aika monet eivät ole Ounasrinneprojektista kuulleetkaan.  Nykyäänhän kaikenmaailman projektejahan tulee ja menee, eikä niistä kukaan jouda lukua pitämään.

Joka tapauksessa kauan sitten, vuosina 1996-1999 Ounasrinne oli yksi lähiöprojektialueista.  Siitä on siis seitsemäntoista vuotta kun projekti alkoi ja neljätoista sen päättymisestä. Ihan kauheata miten nopeasti aika kuluu.  Vuonna 96, projektin alkaessa olleet yksivuotiaat taaperot alkavat olla kohta täysi-ikäisiä. Eikö ole ihan hullua, kuinka lapset ja puut kasvavat vaikka itse on edelleen samanlainen.

Lähiöprojekteja oli Suomessa 90-luvulla monia.  Ounasrinteen lähiöprojekti oli sikäli erityinen, että siinä rakennusten peruskorjauksen ja ympäristön parantamisen mukana oli vahvasti ajatus, että tämä on täällä asuvien ihmisten juttu. Elämä on kokonaisuus, johon kuuluvat ympäristö ja muut ihmiset. Ja ihmiset osallistuvat ja vaikuttavat sekä elämänsä että ympäristönsä rakentamiseen.  Nämähän on päivänselvät asiat, mutta silti se oli jotenkin radikaalia.  

Poikkeuksellisen ajattelutavan Ounasrinteen lähiöprojektiin toi silloinen  teknisen viraston pomo Kaarlo Kantola, jonka näennäisen kovapintaisen teknokraatin pinnan alla asusti humanisti ja sosiaalitantta sanan myönteisessä merkityksessä. Asustaa varmaan edelleen.

Meitä oli projektissa kaksi koko sen ajan pysyvää työntekijää.  Matinlassin Marianne insinöörinä vastasi teknisestä puolesta ja minä sosiaalityöntekijänä ja keskityin enemmän ihmisen elämään ja etsimään toiminnan mahdollisuuksia.  Välillä saimme lyhyemmäksi aikaa tupaemännän tai kulttuurityöntekijän. 

Lähiöprojektit syntyivät 90-luvulla siitä tarpeesta, että 60-80 –luvuilla ihmisiä oli hurja määrä muuttanut kuka Ruotsiin, kuka Suomen kaupunkeihin. Pika pikaa oli rakennettu asuntoja.  Silloin puhuttiin nukkumalähiöistä. Lyhyessä ajassa Ounasrinteelle muodostui keskikokoisen Lappilaisen kunnan kokoinen asuinalue, jossa 3500 asukasta asui ja asuu edelleen puoliksi omakotitaloalueella, puoliksi kerrostaloalueella.   Ajan mittaan rakennukset olivat rapistuneet eikä ympäristöön ollut oikein koskaan kiinnitetty kummempia huomioita. 90-luvulla hoksattiin että remppojen tarve on huutava.  Iso määrää asuntoja ja taloja rapistui käsiin. Samaan aikaan oli myös lama ja aivan tolkuton työttömyys.

Kun hanke alkoi, Rovaniemellä työttömiä oli lähemmäs 25 %.  Ounasrinteen kerrostaloalueella työttömyys oli 60%. Joistakin taloista kukaan ei aamulla poistunut lähteäkseen töihin. Uskon että sen ajan eläneet muistavat sen aina.

Opimme uuden sanan, globalisaation, ja ymmärsimme, että maailmassa kaikki on toisiinsa kietoutunutta. Se mitä maailmalla pörsseissä ja pankeissa tapahtuu, vaikuttaa yksittäiseen ihmiseen Vaaranlaidassa.  Hankkeen aikana maailmantilanne alkoi pikkuhiljaa parantua ja työllisyystilannekin koheni 90-luvun loppua kohden.  

Valtion Asuntorahasto käynnisti yhdessä kuntien kanssa lähiöhankkeet sillä ajatuksella, että lähiöiden työttömät rakennusmiehet korjaavat omat kotilähiönsä. Parannetaan siis lähiöt ja hoidetaan työttömyys kertalaakilla.  No, eihän se niin mennyt, -jälkikäteen voisi sanoa, että ei tietenkään. Tietenkin urakat kilpailutettiin ja firmat ja rakennusmiehet tulivat mistä tulivat. Muutamia miehiä Ouansrinteeltä työllistyi ja yksi talo onnistuttiin erillishankkeella pelastamaan oman väen työmaaksi. Vaikka se ei niin mennyt kuin oli ajateltu, kerrostalot peruskorjattiin ja ympäristöä parannettiin monella tavalla.

Keskeiset teemat projektissa olivat asukaslähtöisyys, asukkaiden osallistuminen ja vaikuttaminen omiin asioihinsa ja asuin- ja elinympäristöönsä.  Kuten aina kun käytetään komeita sanoja, pitää pysähtyä ja kysyä, miten kävi, mitä se oli käytännössä? 

Onnistuttiinko tavoitteissa? Kyllä ja ei ja en osaa sanoa.

Joka tapauksessa toimintaa oli paljon.

Asukkaiden aktiivisuuden heräämisestä saa kiittää Lapin Kansaa, joka joitakin vuosia ennen projektin alkua oli mustamaalannut Ounasrinnettä oikein olan takaa ja nimennyt sen Rovaniemen Muurmanskiksi. Kun projekti alkoi, Lappari nosti  kirjoittelun uudelleen framille , etteikö muka saa sanoa Muurmanskiksi? Ounasrinteellä vedettiiin herneet nenään. Ettäs kehtaa, hävytöntä, mokoma kissanvessan aluspaperi. 

Sitten  iso porukka asukkaita kokoontui seurakuntatalolle miettimään mitä tehdään. Ensin tietysti ryvettiin ja manattiin,  mutta sitten Pekkalan Hilkka  käytti rotevan puheenvuoron ja  sanoi, että meidän pitää ryhtyä näyttämään, että tämä on hyvä paikka asua ja meidän pitää saada Ounasrinteen mainetta ja imagoa parannettua. Samanhenkisiä puheenvuorona oli monia ja alettiin miettiä, mitä tehdään.   Muistan  sen mahdottoman hienona, taisteluhenkisenä  ja jotenkin  kovasti liikuttavana iltana.  Ihmiset löysivät yhteisen jutun.

Kiukusta ja loukkaantumisesta  lähtivät liikkeelle monet purot. Erilaiset kerhot, tapahtumat, oman Äksön-lehden toimittaminen.  Sieltä juontaa juurensa myös tähän Ounarinnepäivään, joka on ihan uskomattomalla tavalla säilynyt elokuun isona tapahtumana.

Mukana olivat yksittäiset asukkaat, yritykset, seurakunta, kaupungin eri hallintokunnat, yhdistykset, joita syntyi myös uusia. Vieläköhän ovat elossa ja voimissaan paitsi tietysti asukasyhdistys –näyttää voivan erinomaisesti - Ounasrinteen kulttuuriyhdistys, Ankkuri,  Ounasrinteen Martat, Lapin Eko-ympäristö tai Akkalaakeri?  Monet ryhmät toimivat ihan omillaan ilman, että meitä projektin työntekijöitä oli mitenkään mukana. Niinhän sen kuuluu ollakin.   Monet muut projektit halusivat tulla mukaan Ounasinteelle ja meillä oli liikunta-, teatteri- ja kulttuuriharrastuksia ja keskustelupiirejä monen ikäisille ja erilaisista asioista kiinnostuneille. Oppilaitokset tulivat mukaan ja terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijat pyörittivät toimintaa lapsiperheille ja tekivät terveystarkastuksia. Opiskelijat tekivät tutkimuksia ja opinnäytetöitä.

Paitsi hauskanpitoa ja mukavaa yhteistoimintaa,  tehtiin vakavaa asiaakin: Työttömyys oli iso mörkö, jonka kanssa painittiin paljon. Yksi talo, Roivatro, saatiin paikallisten asukkaiden korjattavaksi. Yhteistyössä Monitoimikeskuksen kanssa perustettiin taide- palvelu- ja käsityöpainotteinen  työpaja Artelli, joka toimi muutaman vuoden. Harmi kyllä ei enää.  Monissa pienemmissä hankkeissa onnistuttiin aina joku ihminen saamaan työn tai koulutuksen syrjään kiinni.

Ja kyllä Ounasrinteellä vaikutettiin: Kun kirjastoa uhkasi lakkauttaminen, asukkaat keräsivät vauhdilla nimiä adressiin, vetosivat päättäjiin ja  pelastivat tärkeän kohtaamispaikan.  Ja kyllä me kaikilla mahdollisilla konsteilla  jarrutettiin Lähteentien marketin rakentamista koska pelkäsimme sen syövän Ounasrinteen palveluita.  Eli sekaannuimme vähän kaikkeen.

Ounasrinne oli myös asuntomessukohde, mikä oli omiaan tuomaan lisää kiinnostusta . Ounasrinne sai paljon myönteistä julkisuutta ja kyllä se jotenkin oikeasti tuntui siltä, että asiat menivät hyvään suuntaan. Pahin ihmisten aktiivisuuden sabotoija oli  -muistatteko mikä tyhjensi 90 –luvulla  tilaisuuksia ja kaupungin ja marketit. Ne huokailevat ja silmiään pyörittävät naamat, Kauniit ja rohkeat. Sai olla uskomattoman vetävä juttu, joka sen porukan päihitti.

Kun muistelee silloista aktiivisuutta ja toimintaa, pitää muistaa että ajat olivat toisenlaiset.  Suurin osa kerrostaloalueen väestä oli työttömänä ja oman asuinalueen asioihin osallistumiselle oli aikaa ja tilausta.

Jälkikäteen arvioiden olisi liian helppoa muistella vain onnistumisia ja hyviä tunnelmia mutta se olisi huijausta. Monet haaveissa, puheissa ja suunnitelmissa olleet asiat jäivät silloin toteutumatta: Ounasrinnetalo, yhteisten tilojen verkosto, paikallisraha, mitä kaikkea niitä olikaan.  Monet ideat joita kokeiltiin, sammuivat alkuunsa kun niistä ei ollut kukaan kiinnostunut. Pläts.

Projektin aikana kovasti puhuttiin siitä, mitä tapahtuu kun projekti loppuu. Jatkuuko asukkaiden aktiivisuus?  Saavatko asukasyhdistys ja muut asukkaiden yhteisöt resursseja tiloja toimintaansa? Pidetäänkö asuntoja ja ympäristöä koko ajan kunnossa vai päästetäänkö kaikki taas rempalleen? Omaksutaanko jatkuvan huollon ja peruskorjaamisen periaate kuten moneen kertaan puhuttiin?

Projektin yksi tavoite oli että Ounasrinteestä tulee alue, jonne haluttaan muuttaa ja jossa halutaan asua.  Kaikesta huolimatta Ounasrinteen ongelmaksi ovat  muodostuneet  tyhjät asunnot. En kuitenkaan olisi valmis ottamaan tyhjien asuntojen ongelmaa kuin ehkä hiukan projektin kontolle .  Aina asioita olisi voinut tehdä viisaammin ja paremmin.  Mutta tyhjiin asuntoihin on vaikuttanut monta asiaa, joista puhuminen olisi oma pitkä lukunsa.  

Siihen minä edelleen uskon, että jos on joku tai joitakin, jotka ovat ihan paikan päällä niillä töin virittämässä toimintaa,  reagoimassa ja tarttumassa asioihin ja ideoihin ja vähän rahaakin käytössä, kyllä se  hintansa haukkuu. Kymmenen tyhjän kaksion hinnalla palkkaa yhden aluetyöntekijän ja jää vielä toimintarahaakin. 

Jälkikäteen olen miettinyt, että  Ounasrinneprojektissa oli mukana paljon ulospäin näyttämisen painetta. Näyttämisen halussa on aina puolensa kuten kaikessa.  Tärkeintähän loppupeleissä pitäisi olla tehdä asioista itselle ja omalle lähiympäristölle, ei muille tai ns. julkisuudelle.   Projektin loppuraporttiin kirjoitin jotenkin niin että ”näyttävillä juhlilla, messuilla ja tapahtumilla voidaan ylittää julkisuuskynnys, mutta suurin osa elämästä on tavallista arkea ja selviytymistä jokapäiväisistä asioista. Ulkoinen imago voi ainakaan pitkään olla ristiriidassa sisäisesti koetun identiteetin kanssa. Jos ulkoinen imago on keinotekoinen tai epäaito, se ei voi olla kestävä. Tavallisen elämän sujuvuuden kannalta olennaista ovat pienimuotoiset arjen verkostot ja turvallisuuden tunne.”

Siinä kohdassa loppuraportissa olin vielä siteerannut silloista asukasyhdistyksen puheenjohtajaa Reija Poutasta, joka sanoi että ”Pääasia on, miten meillä itsellämme menee, eikä se, miltä ulospäin näyttää”.

Jotenkin näissä sanoissa on mielestäni vieläkin mahdoton määrä viisautta ja niihin on hyvä lopettaa:

Pääasia on, miten meillä itsellämme menee, eikä se, mitä ulospäin näyttää.

 

Kiitos että sain tulla tänne.

 

 

 


( Päivitetty: 25.08.2013 11:59 )

 - Päivi Salminen | Kommentoi



 EU vaalit Ounasrinteellä!
04.06.2009 01:37 | Jaakko Portti

Asukasyhdistys on järjestänyt tapahtimasarjaa "Ounasrinne osana EU:ta". Kaikkia emme saaneet, joita halusimme. Se on sääli! Ehdokkaiden on tultava meidän luo - eikä päinvastoin! Ovet oli kaikille avoinna!

Mikä oli tavoitteemme?

1. Lisätä tietoisuutta EU:sta? Kuinka se vaikuttaa arkielämän tasolla?

2. Antaa mahdollisuus erilaisille mielipiteille EU- asioista! Laidasta laitaan!

3. Listätä äänestysaktiivisuutta omalla alueella! On hieno asia, jos Ounasrinteen äänestysprosentti on korkeampi, kuin Rovaniemellä keskimäärin!

Ounasrinteen Kirjastossa oli ennakkoäänestyspaikka kahtena päivänä. Varsinaisena vaalipäivänä äänestyspaikka on Ounasrinteen koululla.

Sunnntaikävely suuntautukoon sinne!

Ehdokkaan jokainen löytää, jos haluaa!


 - Jaakko Portti | Kommentoi



 Vuosikokousmietteitä
16.05.2009 14:05 | Jaakko Portti

Tiistaina 12.5. pidimme yhdistyksen vuosikokouksen. Ensin hallituksen kokous 18 - 19.00. Sitten Rovaniemen ympäristöstrategian laadinnassa käytävässä keskustelussa meni tunti. Varsinainen kokous kesti sitten kolmannen tunnin.

Liian pitkä! Kokousten inhimillinen kestoaika on 1 - 1½ tuntia. Jos sen yli mennään, ihmisen olo alkaa tuntua tuskastuttavalta. Niin myös minulla. Toisekseen kokoustaminen ei ole asukasyhdistyksen varsinaista toimintaa. Se on muualla - alueella ihmisten parissa, ja ihmisten itsensä näköistä.

Hallitukseen saimme kaksi uutta jäsentä. Tervetuloa Pirita Nenonen ja Silja Juujärvi. Uudistuyvan ja eteenpäin pyrkivän yhdistyksen tunnuspiirre on sen toimijoiden säännönmukainen vaihtuvuus. Itse olen toiminut puheenjohtajana nelisen vuotta. Senkin vaihdon aika olisi nyt ollut, mutta suostuvaa ei löytynyt. Toivottavasti ensi vuonna.

Kunta-Asuntojen asukastoimikunnat Vaaranlaidassa ovat päättäneet pitää siivoustalkoot 23.5. Sen jälkeen asukkailla on glillijuhlat. Toivottavasti sää suosii talkoolaisia. Tää on sitä yhteisöllisyyttä, josta positiivinen kehitys aina alkaa.

Hyvää kevättä!


 - Jaakko Portti | Kommentoi



 SOINI KÄVI KYLÄSSÄ
28.04.2009 00:25 | Jaakko Portti

Asukasyhdistyksemme järjestää tapahtumasarjan ”Ounasrinne osana EU:a”. Näissä merkeissä viime viikolla saimme vieraaksemme Jani Sievisen SDP:stä. Tämänkertainen vieraamme oli Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Ja lisää on tulossa.

”Hommasit sitten Soinin tänne!” joku vääräleuka totesi. Ei se niin mene. Tarkoituksemme on lisätä EU tietoisuutta, ja EU:sta Suomessa käytävää keskustelua antamalla eri painotuksille ja näkökannoille tilaisuus. Samalla asukasyhdistyksenä pyrimme äänestysaktiivisuuden kohottamiseen toiminta-alueellamme. Siitä juontuu myös tapahtumasarjan otsikko. Mahdollisimman tiiviisti kytkettynä lähiömme arkielämään. EU:n päätöksenteko vaikuttaa Ounasrinteelläkin.

Asukasyhdistys on puoluepoliittisesti sitoutumaton avoin kansalaisjärjestö. Ihmiset tekevät itse omat äänestyspäätöksensä. Siihen ei ole puuttuminen. Voimme edesauttaa tiedonsaantia, erilaisten painotusten esillepääsyä, ja sitä kautta vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen.

On helpompi äänestää kun tietää! No toisaalta tieto lisää myös tuskaa! Molemmille – äänestäjälle, ehdokkaalle sekä myös puolueille. Tietoisuus vähentää höpöttämisen tilaa vaalikeskusteluissa. Ehdokkaan on tiedettävä, ja puolueen on esitettävä selkeästi linjansa, jotta sanoma saa äänestäjässä toivotunlaisen tuloksen. Voisi kuvailla niin, että jyvät erottuvat akanoista.

Itse en oikein jaksa uskoa sellaisen poliittisen toimintatavan tehokkuuteen, jossa pyöritään vain ”omien” joukossa. Avautuminen ympäristöön ja avoimeen kansalaiskeskusteluun on elävän poliittisen liikkeen ja – toimijan tunnusmerkki. ”Samanmielisten kerhot” eivät kuvaa eteenpäin menoa, vaan ovat osoituksena oman reviirin vartioimisesta ja pysähtyneisyydestä. Ketä se kovin innostaa? Äänestäjä on lopulta kuitenkin se subjekti ja tekijä, ei ”vaalikarjaa” jota voidaan rahalla, puheilla ja hurmaamisella ohjailla. Samanlaisen kriittisen vastaanoton sai myös tämänkertainen vieraamme.

Paavo Väyrysen sanoin ”Eihän minulla ole vielä yhtään ääntä!” Niin ei ole kellään muullakaan.

Kiitokseksi vierailusta lahjoitimme Timolle Asukasyhdistyksemme tuottaman ”Ounasrinnevalssi” CD:n.

Tapahtumasarjasta laitan erillisen sivun, kunhan pääsen nopeampien yhteyksien pariin. 

 


( Päivitetty: 28.04.2009 00:36 )

 - Jaakko Portti | Kommentoi



 Ounasrinne osana EU:ta!
16.04.2009 01:29 | Jaakko Portti

Asukasyhdistyksen toimesta järjestetään kevään aikana EU vaaleihin liittyviä tilaisuuksia, joko Tuparavintola Huppelissa tai Ounasrinteen kirjastossa. Tapahtumapaikkaan vaikuttaa aina vierailijan aikataulut.

Asukasyhdistys ei liputa kenenkään ehdokkaan tai tahon puolesta, vaan "ovet ovat kaikille avoinna" - laidasta laitaan. Tarjoamme vain foorumin ja paikan, sekä asukkaille itselleen mahdollisuuden tehdä vertailuja. Sekä tietysti kahvit.

Tätä blogia kirjoitettaessa on jo sovittuna Timo Soinin vierailu Tuparavintola Huppelissa lauantaina 25.4. klo 12.00 - 13.30.

Selvityksen alla ovat Jani Sievisen ja Atik Ismailin vierailujen toteutuminen. Aikataulut vaikuttavat niihinkin. Toivottavasti onnistuu. Sikäli kun tietoomme saamme eri ehrokkaiden aikatauluja, tartumme välittömästi syöttiin. Ja kutsumme Ounasrinteelle.

Jotta kynnys osallistua olisi matala tilaisuudet ovat aina asukasyhdistyksen järjestämiä, eivätkä ehdokkaiden taustajoukkojen järjestämiä.

Seuraa "ILMOITUSTAULUA" tai "TAPAHTUMIA", niin olet ajantasalla mitä on tulossa.

Samoin kuvagalleriaan ladataan aina tapahtumasta mukava muisto kunkin ehdokkaan vierailusta.


 - Jaakko Portti | Kommentoi


©2017 layout7 - suntuubi.com